Kohtaamisia junassa osa 2: Olen itsepäinen ja pääni päällä on älykkyyden sädekehä

Vedän näemmä junassa puoleeni kummajaisia kuin sähkölaitteemme pölyä. Tällä kertaa pääosassa olivat minä (kanjikirjaan rustaillessani) sekä sittemmin Suomeen muuttanut tsekkiläinen juutalainen, joka vaikutti aivan amerikkalaiselta puhuessaan englantia. Jutustelu japanin kielestä siirtyi hetken kuluttua muihin opintoihini. Herran silmät pyörähtivät kauhusta, kun hän kuuli, että opiskelen teologiaa. Hänen kuvitelmansa yliopistoteologiasta oli se, että olemme kaikki "nähneet valon". Puistolan aseman valot olivat vielä kaukana, joten hän lipui hiljalleen kertoilemaan siitä, miten uskonnot ovat syvältä ja olen itsepäinen, jos viitsin uskoa sellaiseen. Kaikki tämä tapahtui siis hyvin hulvattomassa ja ystävällisessä hengessä. Kiitosta sain siitä, etten suuntaudu urallani papiksi.
Ensimmäinen juutalainen ja tsekkiläinen, jonka elämäni aikana olen tavannut siis päätyi kyselemään, olenko käynyt älykkyystesteissä ja kertoi, että näytän älyköltä: Hänestä pääni päällä killui sellainen sädekehä. Uskomaton ajatus, että joku on joskus halunnut vainota näin leppoisia tyyppejä...