Kohtaamisia junassa osa 2: Olen itsepäinen ja pääni päällä on älykkyyden sädekehä

Vedän näemmä junassa puoleeni kummajaisia kuin sähkölaitteemme pölyä. Tällä kertaa pääosassa olivat minä (kanjikirjaan rustaillessani) sekä sittemmin Suomeen muuttanut tsekkiläinen juutalainen, joka vaikutti aivan amerikkalaiselta puhuessaan englantia. Jutustelu japanin kielestä siirtyi hetken kuluttua muihin opintoihini. Herran silmät pyörähtivät kauhusta, kun hän kuuli, että opiskelen teologiaa. Hänen kuvitelmansa yliopistoteologiasta oli se, että olemme kaikki "nähneet valon". Puistolan aseman valot olivat vielä kaukana, joten hän lipui hiljalleen kertoilemaan siitä, miten uskonnot ovat syvältä ja olen itsepäinen, jos viitsin uskoa sellaiseen. Kaikki tämä tapahtui siis hyvin hulvattomassa ja ystävällisessä hengessä. Kiitosta sain siitä, etten suuntaudu urallani papiksi.
Ensimmäinen juutalainen ja tsekkiläinen, jonka elämäni aikana olen tavannut siis päätyi kyselemään, olenko käynyt älykkyystesteissä ja kertoi, että näytän älyköltä: Hänestä pääni päällä killui sellainen sädekehä. Uskomaton ajatus, että joku on joskus halunnut vainota näin leppoisia tyyppejä...

Mies vai nainen?

Tein juuri Hesarin sukupuolitestin. Tulos oli ehkä hieman yllättävä. Testin mukaan olen 43 prosenttisesti mies. Mistäköhän tämä johtuu? Tekeekö se, etten aina muista vaihtaa uutta vessapaperirullaa, minusta miesrodun edustajan?

Lautapeleistä ja muusta

Rekisteröidyn tänään vihdoin BoardGameGeekiin. Sieltä voi käydä katselemassa omistamiani (tai no omistamiamme) lautapelejä ja miksei myös innostua niiden pelaamisesta : http://www.boardgamegeek.com/user/Kourinikoa.
Mietin tässä tänään, mistä koko lautapeli-innostus alkoi. Taisi olla kerran kahvilla kaverin kanssa ehkä noin kaksi vuotta sitten. Näin hänellä Guillotinen ja kävin pian ostamassa sen itsekin. Suuri rahareikä avautui...
Avaamista kaipaisi myös viestinnän oppihistorian tenttin kirjat tuolla sohvalla. Voiko maailmassa olla kamalampaa ainetta....

Puluja ja leivontaa

Pulut ovat mielenkiintoisia eläimiä. Ainakin viimeaikaisten kokemusteni perusteella. Eilen yksi pulu läpsäisi minua kädelle siivellään, ja tänään sain tutustua siperialaisten ruoanlaittotapoihin. Kaverini kertoi lounastreffeillä, miten hänen kaverinsa vaihtarikämppis on Siperiasta. Ei tässä vielä mitään, mutta... Kyseinen kämppis oli köyhänä opiskelijana murua rinnan alle saadakseen pyydystänyt yhden paikallisista puluista ja syönyt sen. Jotenkin ei itsellä kävisi mielessäkään kokeilla syödä Helsingin puluja (tai mitään muitakaan puluja). Siperiassa tällainen on ilmeisesti kuitenkin normaalia toimintaa...
Olen myös itsestäni edes hiukan ylpeä. Olen leiponut jo kaksi kertaa tällä viikolla. Tänään tuli uunista ulos (ei onneksi itsestään) joukko feta-oliivi-kinkkumuffineita... Oho ja nyt pitäisi hakea pyykit. Toivottavasti en ole emännöitymässä..

Hmm...

Jotenkin tuntuu narsistiselta ajatella, että tässä kirjoittelen tekstiä, jonka joku muka haluaa joskus lukea. Outoa, ettei tällaista tullut ajateltua, kun oli kesätoimittajana. Oli jokin harhakuvitelma, että totta kai kaikkia kiinnostaa ylipitkä juttuni vaikkapa lapualaisten ortodoksien praasniekasta (jos et tiedä, mitä tarkoittaa, ota selvää).
Tuossa jonkin aikaa sitten saattelin paremman puoliskoni taas takaisin seuraavat viisi kuukautta kestävälle kokovartalokidutukselle Vekaralle. Kotimatkalla junassa, baarista kotiutunut, nuorehko mies halusi ehdottomasti jutella kanssani Tori Amosin Slayer-covereista, 80-luvun tv-sarjoista sekä tulevasta Lontoon matkastaan. Oli harvinaisen rattoisaa matkaseuraa, vaikkei uskoisikaan.
Kotiovella taas näin söötin siilin, joka lyllersi pitkin pihaa. Vai onko se siilen?
Huomenna Pohjanmaalle kotikontuja kohti...

Blogin avaus

Aloin sitten viimeisenä työpäivänäni kyhätä blogia itselleni. Varmaan johtuu siitä stressistä, jonka aiheuttaa se, että harjoittelunohjaajani arvio kahden kuukauden työpanostani viereisellä pöydällä.
En ole samaa mieltä blogini kanssa horoskooppimerkistäni, mutta eipä sillä väliä.
Tänään aloitan loman lähtemällä Järvenpäähän kaverin luo. Ajatus siitä, ettei huomenna tarvitse herätä toitä varten on kummallinen.