Jotenkin tuntuu narsistiselta ajatella, että tässä kirjoittelen tekstiä, jonka joku muka haluaa joskus lukea. Outoa, ettei tällaista tullut ajateltua, kun oli kesätoimittajana. Oli jokin harhakuvitelma, että totta kai kaikkia kiinnostaa ylipitkä juttuni vaikkapa lapualaisten ortodoksien praasniekasta (jos et tiedä, mitä tarkoittaa, ota selvää).
Tuossa jonkin aikaa sitten saattelin paremman puoliskoni taas takaisin seuraavat viisi kuukautta kestävälle kokovartalokidutukselle Vekaralle. Kotimatkalla junassa, baarista kotiutunut, nuorehko mies halusi ehdottomasti jutella kanssani Tori Amosin Slayer-covereista, 80-luvun tv-sarjoista sekä tulevasta Lontoon matkastaan. Oli harvinaisen rattoisaa matkaseuraa, vaikkei uskoisikaan.
Kotiovella taas näin söötin siilin, joka lyllersi pitkin pihaa. Vai onko se siilen?
Huomenna Pohjanmaalle kotikontuja kohti...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Heh, mäkin oon usein miettinyt, miten hassua on kirjoittaa blogia muiden luettavaksi... ;) Ehkä sitä vaan pitää tarjota jotain tyydyttääkseen muidenkin uteliaisuutta, sillä oman uteliaisuuteni saan ainakin tyydytettyä juuri muiden blogeja lukemalla :) No, ei vaiskaan, musta parasta on, että blogin kautta sitä tulee opittua toisista aivan erilaisia asioita kuin muuten.
Lähetä kommentti